Sataa sataa ropisee...

Luulin, että kevät tuli. Olin väärässä. Tuli sade. Se kesti viikkoja, kohta tuntuu jo kuukausilta. Vaikka täällä näyttää olevan mitä uskomattomin mäihä välillä kelien kanssa, saattaa yhtäkkiä sade muuttua auringonpaisteeksi ja valitettavasti yhtä nopeasti se keli voi muuttua myös toiseenkin suuntaan.

Melkein voisi todeta, että kiirettä on pitänyt. Pääsiäisen molemmin puolin oli vierailevia tähtiä Suomesta ja Illi piti täällä etätoimistoaan reilun kolmen viikon ajan. On reissattu pohjois Italiassa, käyty laskettelemassa Itävallassa ja tavattu jotain random suomalaisia Luzernissa.

Ihan alkujaan kävimme Illin kanssa siis laskettelemassa St. Antonissa Itävallassa ja tykkäsin kyllä paikasta. Tosin ajelimme torstai iltana kylään pientä serpentiinitietä ja auton lämpömittari näytti lähemmäs nollaa, satoi vetta ja kesäkumit alla, oli vähän hiljaista. Perille kuitenkin päästiin ja oltiin 3 yötä paikanpäällä. Perjantaina vettä tuli hieman, mutta kuten fyysikkomme urheana totesi, "kun sataa vettä, niin jossain tulee lunta". Voin sanoa, että aina se ei allekirjoittaneen mieltä hirveästi lämmittänyt.. Aurinko kuitenkin näytti meille kauniin puolensa ja maisemat vuorien huipuilta oli mahtavia. Tässä muutama...

 Siinä on naama näkkärillä. Kai se tuolla viihtyi?!?

 Itävallasta palattuamme, sain viettää koulussa kerrankin aikaa. Human Resource Management- kurssia piti vieraileva luennoitsija ja kyllä tuntui pitkältä kurssilta, kun melkein viikon istui salissa kuuntelemassa samasta aiheesta. Torstaina saapuikin ensimmäinen satsi suomalaisia, urheat matkailijat Kati ja Henna. Mitä sitä nyt voi odottaa kun kolme naista pääsee reissuun? Hirveästi elämöintiä, valokuvia, viiniä, juustoja... Oho hoh. Siinä oli miespuolisella matkailijalla varmasti sietämistä, mutta hyvinhän se meni, vai mitä tytöt?! :) Matkasimme perhe Passatilla vähän pohjoisessa ja sitten tulimme takaisin etelään, kun kelit ei oikein hellineet. No, pääsiäisenähän voisi kuvitella ihmisiä olevan liikenteessä ja olihan niitä. Tästä osoituksena ruuhka, jossa tunnissa liikuttiin 3 kilometriä ja lopputuloksena yöpaikka Luganossa, jossa kaksi nukkuu sängyssä, yksi maton päällä ja yksi joogamaton päällä. Aamulla ei meinannu enää naurattaa. :D

Kun tyttäret saatettiin lentokentälle, alkoi tietenkin pohdinta mihin seuraavaksi kaksihenkinen perheemme suuntaisi. Päämääräksi valikoitui Andermatt, jossa olin jo aiemmin käynyt Riikan kanssa laskettelemassa. Kelit siellä eivät olleet mitenkään hohdokkaat, mutta tulipahan käytyä. Tosin suuhun alkoi jo nousta laskettelusta se maku, että ei tämä ole yhtään niin kivaa kun sillon helmi-maaliskuussa kun kelit olivat mitä hienoimmat.. Onko vielä pakko lähteä? 

Sittenhän piti jo taas päräyttää Malpensa lentokentälle kun saimme äitin ja isän Suomesta vierailulle. Isällä oli kynnet vähän nysinä ja tupankan mittainen tauko taisi olla heti paikallaan. Suuntasimme takaisin Luganoon ja päivän vietimme kierrellen kaupunkia. Äidin kanssa oli tarkoitus myös patikoida seuraavana päivän viereiselle kukkulalle, Mont Brelle, jonne menee ainakin 1,5 tuntia kävellen. No, ei tarvinut sitten lähteä. Vettä tuli esterin hanurista ja suuntasimme jo puolen päivän jälkeen Milanoon. Tosin teimme pikku pysähdyksen Mendrision Outletissa(!!) .. Keskiviikko illan kohokohtana oli jalispeli Inter-Sienna San Sirolla ja olihan se ihan kiva. Tunnelmaa olisin tosin odottanut hieman enemmän ja istumapaikkoja näytti olevan melkein puolet tyhjillaan. Seuraavana päivänä kiertelimme Milanoa ja kävimme yllättäen Duomon katolla, jossa äiti ja tytär pääsevät näyttämään turistitaitojaan.

Sitten olikin vanhuksilla edessään kotimatka ja meidän perhe palasi tutulle raiteelle Luganoon ja alkoi pohtimaan, että mihinkäs vielä ehditään laskettelemaan. Lauantaina starttasimme sitten aamusta ja otimme suunnaksi St. Moritzin, jossa ilmeisemmin kausi oli jo hiipumaan päin. Paljon ei ollut ihmisiä liikkeellä ja lumikin oli muuttunut paikoittain sohjoksi, mutta kuten fyysikkomme taas kerran pääsi useaan otteeseen toteamaan, kun satoi vettä, että "jossakin tulee tällä hetkellä lunta". Jep. Niin loppui siltä osin tämän perheen laskettelut ja sunnuntaina Illi suuntasi jo aamuisella lentokentälle pikkuisen suksibaginsa kanssa. Itse makasin raatona sängyssä melkein koko päivän yrittäen kerätä voimia seuraaviin koituksiin...

Nyt reilun viikon päivät olen viettänyt täällä tiiviisti koulutehtäviä tehden. Sinäänsä huolestuttavaa on se, että olen menettänyt jo yöuniakin ja tehnyt rutkasti yövuoroja, mutta eniten mua ehkä sieppaa se, että teen kurssin Jyväskylään. No vielä kun jaksaa tänään ja huomenna painaa sen parissa, niin sitten onkin pakko jo tehtävä palauttaa. Tarkoituksena on viikonloppuna rentoutua ja suunnaksi otamme Riikan kanssa Bernin ja sunnuntaina menen analysoimaan Saimaan varmaankin suurimman huivikokoelman omistavan, Henkan kanssa Suomen salibandyotteita Euro Floorball touriin. Täällä siis matka jatkuu, tulisi vaan lämpöiset kelit takaisin ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta! Muuta mä en toivo...