Let the sunshine!

Koska koulu ei ole vielä täysin käynnistynyt, on täällä ollut hyvin aikaa harrastaa ja matkailla. Viime viikolla korkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit ja voin sanoa, että tykkäsin! Voi sitä hehkutuksen määrää, vaikka paikka ei mikään suuren suuri ollutkaan. Suomen kumpuihin verrattuna kuitenkin korkeutta oli tarpeeksi ja kovasta jäästä ei ollut tietoakaan rinteessä. Olin laskemassa kolmen muun vaihtarin kanssa ja kävimme Splügenissä, johon oli sellainen tunnin ajomatka Luganosta. Tässä hieman maisemia..

Suksi siis luisti hyvin, mutta keli olisi voinut olla aurinkoisempi. Tosin meille kävi vähän hassusti kun eihän sitä nyt tule ajateltua, että aurinko voisi kuitenkin pilvien läpi paistaa. Illalla peilistä katsoikin takaisin punaisen nenän ja poskipään omaava henkilö joka ihmetteli, että miten ihmeessä tämäkin on oikein mahdollista. Kun ei nyt vaan tullut mieleen...

Muuten on tullut viikon aikana harrastettua hieman salibandya niin pelaajana kuin katsojanakin. Sunnuntaina kävimme katsomassa SUM:n (Sportiva Unihockey Mendrisiotto) miesten peliä, joka oli...öö... mielenkiintoista. Joukkueesta löytyy suomalaisväriä niin kentältä kuin penkin päästä ja ehkä sinivalkoiset erotti teknillisesti kentältä, ainakin näin omasta mielestäni. Voitolla joukkue varmisti sarjajohdon ja kyllä siellä kuohuvia kannettiin pukukoppiin ja vessapaperirullat lentelivät pelin jälkeen kentälle.

Itse kävin myös kokeilemassa pitkästä aikaa kuinka se maila sopii käteeni ja kävin edellä mainitun seuran naisten mukana harjoittelemassa. Joukkueessa on paljon ikä- ja tasoeroja ja harjoitteluolosuhteet on melkolailla samaa laatua mitä Jyväskylässä. Suuriin saleihin ei ole mitään asiaa ja pienillä kentillä yritetään sählätä se minkä ehditään. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen, että on paikka jossa voi käydä pelailemassa ja samalla pääsee vähän haastamaan omaa italiankielen taitoa.

Matkailu avartaa ja kävimme Riikan kanssa lauantaina Milanossa piipahtamassa päiväseltään. Yllättäen sielläkin oli vielä karnevaalit menossa ja täytyy todeta, että onneksi tulee pääsiäinen, niin pääsee noista karnevaaleista jo eroon. Porukkaa oli siis yhtä paljon kun Kolmikulmassa Jyp:n voittojuhlissa ja tietenkin sitä yrittää painaa vastapalloon karnevaalikansan kanssa. Samaan syssyyn siellä oli vielä jotkut muotihörhöt liikenteessä, niin yritä nyt siinä näyttää viehkeältä 160 senttisenä tennareissa ja sporttisissa aurinkolaseissa. Jep. Tulomatkalla kuitenkin helpotettiin Riikan kanssa elämäämme nauttiessa paikallisjunan 1. luokasta 2. luokan hintaan. Matka oli muutenkin mitä suotuisin, monine matkalippuineen ja niiden hukkumisineen. Voin suositella Milanoa kaikille.

Huomenna hyppään Finnairin siiville ja tulen tekemään pikavisiitin Suomen kamaralle. Kuka hullu nyt jättäisi salibandyn 1. divisioonan karsinnat väliin ja sekä unohtumattoman pelireissun! Lisää kuulumisia siis taas tiedossa, jahka jotakin vain tapahtuu.

Maassa maan tavalla

Ciao!
 Edellisestä viestistä on jo jonkin aikaa. Jotenkin tämä aika alkaa täälläkin vain pikku hiljaa menemään etiäpäin ja varsinkin muutamat edelliset päivät ovat olleet ohjelmaa täynnä. Kahden viikon kielikurssista on nyt selvitty, joten ensimmäiset opintopisteet hankittu. Olen ajatellut jatkaa italian opintoja, joten jatkossa kerran viikossa käyn 1,5 tuntia luennoilla istumassa. Muutenkin tässä on joutunut viime aikoina miettimään mitä kursseja haluaisi käydä ja tarjontaa täällä on kyllä ihan kiitettävästi. Normaalisti yliopistolla seurataan valmiiksi tehtyä opintosuunnitelmaa, jossa ei tarvitse opiskelijoiden miettiä itse lainkaan mille kursseille menisi. Meillä Erasmus opiskelijoilla on taas siitä mielenkiintoinen asema, että voimme valita kursseja eri tiedekunnista.

Torstaista lähtien meillä on ollut täällä "ohjattua" toimintaa kun kaikkien vaihtareiden pitäisi olla jo paikan päällä. Ohjelmassa on ollut elokuvailtaa, yhdessä hengailua ja ehkä tähän mennessä kaikista suurimmat karnevaalit, joissa olen koskaan ollut. Karnevaalit järjestettiin Bellinzonassa ja ne kestävät melkein viikon, jolloin ihmiset pukeutuvat mitä uskomattomimpiin asuihin. Jos oikein ymmärsin, karnevaaleja järjestetään 5-7 viikkoa ennen pääsiäistä, jolloin saa juhlia oikein kunnolla ja karnevaalien jälkeen aloitetaan valmistautuminen pääsiäiseen hiljentymällä. Tarkempaa tietoa karnvaalien historiasta ei nyt valitettavasti ole antaa, mutta ympäri maan niitä järjestetään ja nimenomaan pukeutuminen on suuressa osassa. Lauantaina kun olimme paikan päällä, ohjelmassa oli muun muassa parhaan orkesterin valinta. Oli hienon näköistä, kun kunnon pumppu jamitteli asuissaan ja ihmiset ympärillä tanssi.

Olen myös ehtinyt jo kerran käydä paikallisissa salibandytreeneissä ja teki ihan hyvää käydä vähän juoksentelemassa enrgiaansa. Naisten joukkueen löysin Mendrision kaupungista ja he pelaavat ehkä Suomen mittapuulla 3. tai 4. divaria. Sinäänsä pelaaminen oli helppoa, koska kaikki harjoitteet mitä tehtiin oli aika simppeleitä. Jos vertaa Suomen tasoon, liikettä oli kyllä koko ajan, mutta esimerkiksi mailatekniikka kaipaisi ehkä "hieman" vielä treenaamista. Harjoitukset pidettiin melkeinpä samanlaisissa olosuhteissa mitä Jyväskylässä on totuttu, joten pieni kenttä ei minulle tuottanut kovinkaan suurta ongelmaa. Seuraavaksi olisikin tarkoitus hankkia maila täältä jostakin mistä löydän ja yrittää treenata vielä vähäsen ennen Suomessa olevia karsintapelejä (eikö vaan O2:n naiset?!?!). Saattaa siis olla, että tulen Suomessa piipahtamaan muutaman viikon päästä, kuka sitä nyt hyvät pelit haluaisi jättää välistä??!

Tällä viikolla ohjelmassa olisi Alppien korkkausta ja viikonlopuksi pitäisi jotakin kehitellä. Täällä kun ei tapahdu sunnuntaisin juurikaan mitään eikä mikään paikkakaan ole auki. Viime sunnuntaina kävimme Mendrisiossa suuressa outletissä, Foxtownissa. Siellä päivä hyvin vierähti ja muutama täsmäisku tuli tehtyä. Ihan kun en olisi siitä kerrasta saanut tarpeeksi, menin sitten myöskin toisen kerran käymään siellä torstaina ostamaan lasketteluhousut. Että kaikkea sitä täällä tulee osteltua... :D

Muutenkaan ei pitäisi olla säiden puolesta valitettavaa. Ensi viikolle on luvattu jopa +23 astetta perjantaille, mutta tais Jyväskyläänkin luvata jotain +1. Että nautitaan nyt helteistä ja ei muuta kun pandarusketusta hakemaan!

Ensimmäinen päivä Luganossa

Terveisiä kaikille, perillä ollaan!

Eilen illalla saavuin tänne Luganoon pienen säätämisen jälkeen. Asiathan ei mene koskaan niin kuin ne on suunnitellut vaan pientä maustetta luo säätäminen (tästä olisi ehkä Illi pitänyt) ja häärääminen. Alkujaan lento oli myöhässä, mutta sitten joku unohti vielä tuoda matkalaukut kyytiin. Sattuuhan sitä ja tämä "inhimillinen tekninen virhe" viivytti lähtöä. Perille kuitenkin päästiin ja jäin odottelemaan bussia Luganoon.

Harmillista sinäänsä, että tulin tänne ilta-aikaan, koska näkymät jäi vähäiselle. Ihmetystä kuitenkin toi se, kun katselin siinä ikkunasta ulos ja yhtäkkiä mieletön vuori oli siinä vieressä. Mistä ihmeestä se siihen tuli? Niin niitä vuoria siinä alkoi sitten olemaan ympärillä ja totesin, että nyt ollaan Sveitsissä!

Asunto, jossa nyt asun löytyi joulukuun lopulla paikallisen yliopiston nettisivuilta. Hennalle vaan terveisiä, että ei, minua ei odottanut täällä teltta, vaan ihan oikea asunto! USI:n (Universita della Svizzera italiana) kautta pystyi vuokraamaan joko asuntolasta huoneen tai sitten heidän sivuillaan pystyi yksityiset ilmoittamaan omista asunnoistaan. Päätin, että vuokraan asunnon yksityiseltä, syystä jos toisesta. Tosin huomasin jossain vaiheessa, että englannilla ei kannata pelata ollenkaan asuntokyselyissä, koska yhteenkään englanninkieliseen kyselyyn en saanut vastausta.. Mutta heti kun kirjoitti italiaksi niin vastauksia tuli ja mieleiseni asunnon löysin aika helposti.

Omaa tuloani helpotti suunnattomasta kaverin kaveri, joka asuu täällä Luganossa. Kyselin häneltä etukäteen neuvoja esim. asuntoa etsiessä ja eilen sain kyydin tänne asunnolle, tulkkausta ja veivät kaiken lisäksi vielä syömään. Tosin pienen kielimuurin takia menin sotkemaan vuokranantajan kanssa hieman asioita, koska hänhän ei puhu kuin italiaa, luonnollisesti. Soitin hänelle ja siellä se luurin toisessa päässä vaan selitti minkä ehti. Yritin siinä sitten sopertaa yksittäisillä sanoilla, että olen tulossa ja soitan kun olen asunnon edessä. Ei mennyt ihan kuin Strömsöössä, vuokranantaja oli tullut hakemaan minua myös asemalta, kun kaverini soitti hänelle, että tässä ollaan talon edessä.. Ups, ei auttanut kun pyydellä anteeksi.. :D

Vuokranantaja selitti kyllä hirmuisesti ja en olisi varmaa paljoakaan ymmärtänyt, jos ei kavereita olisi ollut mukana. Tässä tuli siis ensimmäinen opetus siitä, että miten äkkiä sitä on avuton kun ei hajuakaan mistä puhutaan, mutta puhutaan kuitenkin. Saas nähdä mitä tässä ehtii vielä säveltämään noiden vuokranantajien kanssa, jos ei muuta niin ainakin hyvää kielikylpyä!

Huoneita tässä asunnossa on kolme ja kämppiksinä minulla on iranilainen Masha ja venäläinen, joka on lomailemassa tällä hetkellä kotonaan (toisin sanoen, ei vielä mitään hajua). Asunto on siisti ja vuokranantajat ovatkin laittaneet yhteisiin tiloihin muun muassa siivoussäännöt, ilmeisemmin jossain vaiheessa ollut ongelmia puhtauden kanssa. Omassa huoneessa saakin sitten olla kuin ellun kana, tiedä miksi tuo imuri oli tuotu tähän mun huoneeseen?

Kävin päivällä kiertelemässä tässä lähimaastossa. Täytyy sanoa, että Luganon järvi on ihan vieressä ja on kyllä aikamoiset maisemat! Sitten kun osasi oikeaan suuntaan katsoa, niin kyllä taisi jotkut laskettelurinteet tuolla vähän matkan päässä paistatella. Siis näitä vuoria on ihan mielettömästi ja tosi nopeasti alkaa nousta tiet ylöspäin, itsehän asun kuulema "downtownissa"..

Tässä on näkymä parvekkeeltani. Taloja on tiiviisti tässä ympärillä, mutta kyllä tuolla joku kumpu takana pilkistää. Täällä alkaa hämärtymään siinä puoli kuuden maissa, että kuvan ottamiseen ei ollut äsken aivan otollisin hetki, mutta ehkäpä noita kuvia ehtii tässä vielä räpsimään.

Huomenna aamulla suuntaan jo kielikurssille ja tutustuu uusiin ihmisiin, joilla on pallo ehkä yhtä hukassa kun mullakin. Laitan siis kuulumisia tulemaan jahka kiireiltäni (mikä??) ehdin ja lupaan harrastaa valokuvausta enemmän (päätin ristiä kameran Maunoksi), niin saa laitettua maisemia enemmänkin täältä suunnalta. Viimeisenä tässä haluaisin muistuttaa, että en ole matkassa yksin, vaan minulla on onneksi matkakumppani (Maunon lisäksi!!). Kuva on otettu Jyväskylässä, mutta ensimmäisenä se rinkasta vastaan tuli, kun tavaroita laitoin tänään kaappiin...