Tutto bene, alles gut, toutes bien

Pari viikkoa on tässä mennyt hieman reissun päällä ja nyt odottelen iltapäivän pyykkivuoroa, että saan seuraavaan reissuunkin puhtaita vaatteita. Olin, kävin ja näin Sardiniassa pääkaupungin Cagliarin, joka oli mukava paikka. Kelit tuuppasivat siellä olemaan vaan hyvät ja aurinko paistoi muutamana päivänä kyllä reippaasti. Lensin Milanosta Cagliariin, jossa meillä oli tutkija Heleniuksen kanssa tarkoitus tavata ja jatkaa matkaa yhdessä majapaikkaan, mutta kuinkas kävikään. Lopputulos lauantain osalta oli se, että kävin ostamassa kaupasta muutaman oluen, suklaata ja sipsejä sekä katsoin itsekseni euroviisuja. Vaihdot eivät olleet ihan nohevia tuolla Pariisin suunnalla, niin Illi päätti viettää yön Roomassa amerikkalaisten turistien seurassa, tai tiedä jos siellä oli seura sitten parempaa? Noh, sunnuntaina Illillä alkoikin jo konferenssi, joten sain viettää päivät kierrellen Cagliaria ja mikä ihaninta, luin monta kirjaa! Olin kyllä niin lomalla. Perjantaina vuokrasimme auton ja lähdimme kiertelemään itärannikkoa, josta löytyi ihania maisemia, mutkittelevia teitä ja merta. Tuli ihan sellainen olo, että olisi rantalomalla.. :)

Cagliarin vanhasta kaupungista näkymiä

Poetto beach

Jostakin itärannikolta

Nakke ja meri

 Se pitää kyllä vielä mainita, että majoituspaikkana meillä oli Villa Cao, jota piti ystävällinen pariskunta. Paikka oli aika lähellä keskustaa ja he olivat perustaneet paikan sen jälkeen kun heidän lapsensa olivat muuttaneet pois ja he huomasivat, että heillä on aivan liian paljon tilaa kahdelle ihmiselle. Nyt heillä on majotusta niin omassa talossaan kuin he ovat rakentaneet myös pienen rivitaloon, jossa me majoituimme. Ensimmäisenä aamuna heräsin sirkkelin ääneen ja mietin, että olenkos nyt Mortinkadulla vai Puuppolassa. He tekivät ilmeisesti terassia siinä ja joka aamu kun menimme aamupalalle niin perheen mies oli jo työntouhussa. Jotenkin taas tuli tuo Puuppolan tarmokas touhuilija mieleen..

Lauantaina lähdimme samalla lennolla kohti Milanoa, mutta Illi jatkoi Suomeen yöksi, että pystyi seuraavana päivänä lentämään Sveitsiin Geneveen ja minä hyppäsin bussiin ja jatkoin matkaani kohti Luganoa. Tarkoitukseni oli lähteä keskiviikkona sitten kohti Geneveä junalla ja olla siellä lauantaihin asti. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes sattumalta keskiviikkona luin paikallislehteä (taisi olla ensimmäinen kerta kun otin sen käteeni) ja huomasin, että jokin maansortuma oli tullut Gottardin raiteille. Tietenkin minun olisi pitänyt mennä tuota kautta ja matkustusaika kun oli se rapiat 5 tuntia ja 30 minuuttia niin mietin, että kauankohan siihen OIKEESTI menee. Näppäränä tyttönä päätin siis vuokrata auton, ajella leppoisasti Italian kautta ja olla hyvissä ajoin perillä.

Blondi oli liikenteessä. Välillä nauratti, sitten hävetti ja lopuksi olin tyytyväinen, että olin yksin matkassa. Pienellä autolla on näppärää mennä paikasta kun paikasta, myöskin "halvempi" matka sai uuden käsityksen ja kerta se on ensimmäinenkin kun rajalla pysäytetään ja kysytään minne on menossa, niin vastaukseksi saa luotoa jotain ihme molotusta kun yrittää sanoa jotenkin St  Genis Pouilly. Kuten Illi sanoi, "olisit vaan vastannut, että menet Geneveen".

Mutta Geniksessä (kuten meillä päin on tapana sanoa..) oli mukavaa. Kävin torstaina päiväseltään Lyonissa kun minulla oli siinä aikaa. Tykkäsin kaupungista paljon ja siellä voisi käydä joskus vähän paremmallakin ajalla. Muutenkin tuo ranskankielinen alue jotenkin säväytti taas, onkohan sitä jotenkin jo turtunut tähän Ticinoon? Perjantaina kävimme ajelemassa Gruyèresissä ja tietenkin söimme siellä paikallista juusto ja ostimme sitä. Hauska pieni paikka. Sieltä löytyi myös H. R. Gigerin museo, eli jamppa joka on tehnyt muun muassa Alien 1 ja 3 visuaalisia efektejä. Illi on siellä aiemmin vieraillut ja itselleni tuli vain mieleen, että minkäköhän tason mielenhäiriö kaverilla on. Jätimme sen siis tällä kertaa väliin ja suunnistimme kadun toiselle puolelle, josta löytyi Gigerin suunnittelema baari. Siinä oli minulle tarpeeksi nähtävää.

Gruyères, pilvien keskellä

Hyvä ruoka, hyvä viini, parempi mieli

Lauantaina kävimme vielä kiertelemässä Geneven keskustassa ja teimme muutaman täsmäostoksen.. Iltapäivällä suuntasin Lancian nokan kohti moottoritietä ja neljän tunnin köröttelyn jälkeen olin taas Luganossa, tietokone auki ja jalkapalloa kehiin. Sitä onkin nyt tullut sitten katsottua joka ilta, kun ei täällä oikein muutakaan ole ollut tekemistä ja pientä flunssaa meinaa nyt pukata. Yritän kuitenkin hoitaa sitä parhaani mukaan, sillä torstaiaamuna aikaisiin otan suunnan taas Milanon Malpensan lentokenttää ja kiidän Kreetalle. Tiedossa on viimeinen "loma" ennen tenttejä, Puuppolan vierailijoita ja kotimatkaa. Kreetan reissusta onkin tulossa aikamoinen, katsotaan löytyykö mitään julkaistavaa materiaalia. Toivotan siis kaikille jo nyt hyvää kesäkuun jatkoa, pitäkää itsenne pinnalla juhannuksena ja kohta alkaa kotimatkaa, JIPPII!!

Täsmäostokset

Jo joutui armas aika

Niin ne opiskelut täällä alkavat olla jo ehtoon puolella pikkuhiljaa. Italiantunneilla ajattelin vielä käydä piipahtamassa, mutta muuten voi sanoa, että tämä opiskelu alkaa olemaan tässä. Jos ei lasketa niitä tenttejä, joita on vielä tulossa... :) Opinnot ovat menneet ihan mutkattomasti siinä mielessä, että kurssien määrä ei päätä huimaa, mutta hankalaa on arvioida mikä olisi ollut hyvä määrä. Jos viime viikkon Human Resource Management kurssia ajattelee, niin sehän vei koko viikon ja voin sanoa, että sai Niemelän tyttö taas opetuksen ryhmätyöskentelystä. Se on täällä, öö, haastavaa usein. Se mikä on itselle itsestäänselvyys, ei olekkaan sitä toiselle ja toisinpäin. Mutta onneksi löysin sellaisia voimia, joilla sain tsempattua itseni toimimaan. Sinäänsä tässä näkee, että ei se minun maailmani ole yhtään sen oikeampi kuin toisenkaan ja jokaisesta voi oppia jotain, olipa se sitten positiivista tai negatiivista. Tosin nyt olen onnellinen, että ryhmätyöt ovat ohi, niin kaikki on enää itsestäni kiinni.

Mutta se niistä, on täällä jotain muutakin tehty. Toissa viikolla järjestettiin vaihto-oppilaille yhteistä tekemistä ja kävimme tuolla järvellä polkemassa sellaisilla polkuveneillä. Muuten meille ei juurikaan mitään yhteistä aktiviteettia ole yliopiston puolesta järjestetty, mutta tämä oli kyllä mukava päivä ja kelikin oli puolellamme. Meille oli myös järjestetty myös grilliruokailu ja mikäs on sen mukavampaa kuin hakea valmiiksi tehtyä ruokaa suoraan grillistä ja hengailla auringon paisteessa. Toimii!

 Polkuveneet tuotiin moottoriveneellä Luganon keskustasta

Singaporelainen ratissa, kuinkahan tässä käy?

Kesä siis tekee kovasti tuloaan ja hyvänä esimerkkinä tässä toimii se, että kaupungissa on jo ehditty vaihtamaan kevätkukat kesäkukkiin. On jotenkin uskomatonta, että täällä panostetaan esimerkiksi puistoissa niin paljon kukkiin, mutta onhan ne kyllä kauniita.

Kevään tuloa omalta parvekkeelta

Maisemia rantaraitilta

Nyt valmistaudun hieman matkailemaan ennen tenttejä. Lauantaina olisi matkakohteena Sardinia ja siellä Cagliari, jossa saan toimia edustusvaimona.Viikon aion siis maata auringossa (toivottavasti löytyy hiekkarantaa lähettyviltä) ja syödä hyvin. Tämän reissun jälkeen käyn pikaisesti pyörähtämässä Luganossa ja todennäköisesti suuntaan sitten Geneveen, samaisiin tehtäviin kuin Sardiniassakin. Tosin ajattelin hieman käydä Ranskan puolella matkaamassa, kun se on siinä lähellä. Kotimatkaakin olen alkanut hieman miettimään ja mahdollisia paikkoja jossa käydä. Tarkoituksena olisi kierellä hieman viinien ja oluiden perässä sekä nähdä jotakin uutta. Saas nähdä onnistuuko..

 

Tässä vielä lopuksi kuva uusimmasta ystävästäni.

Keskustassa rauhallista on

Allora.

Täällä alles gut. Pahimmat kouluhommat saatu purkkiin, eli lähetettyä Jyväskylään ja nyt voi taas nauttia joutenolosta. Kohta on tiedossa viimeinen puristus kouluhommien suhteen tänne Sveitsiin, kun palautuspäivät lähestyvät. Sitä ennen kuitenkin rentoutumista ja hieman matkustelua. Matkustettiin viime viikonloppuna Berniin Riikan kanssa urhealla mustalla soturilla ja tarkoituksena oli vähän kierrellä kaupunkia sekä sunnuntaina katsastaa salibandya, kun kaupungissa järjestettiin Euro Floorball tour.

Bern yllätti siinä mielessä, että se ei ollut niin teollisuuskaupunki, minkä kuvan olin ihmisten jutuista saanut. Koko vanha kaupunki oli UNESCO:n suojelukohteena ja sinäänsä kaupunki oli miellyttävä. 

 Kaupungin "hahmona" on karhu, joita löytyi myös ihan livenä joen rannalta. Jotenkin sääliksi kävi karhuja, jotka oli vielä eristetty toisistaan, mutta turisteille riitti kuvattavaa.

 Bernin vanhasta kaupungista

Riikka löysi meille majoituksen hostellista, joka oli lähellä vanhaa kaupunkia. Majoitus oli hyvä ja ajoi asiansa, ehkä hieman ruotsinlaivan tuntua siinä oli, mutta hyvät (ja pitkät) yöunet tuli nukuttua ja sunnuntaina jaksoi katsoa säbää. Tosin itse peleistä ei ole juurikaan mitään mainitsemisen arvoista, mutta tulipahan käytyä.

Perjantaina reippailimme viereiselle nyppylälle, San Salvatorelle. Keli helli reippailijoita, mutta reippailijat olivat välillä hieman epäileväisiä retkeä kohtaan. Ensin yritimme noin tunnin löytää reittiä, josta voisimme lähteä kipuamaan ylöspäin. Siinä sitten mietittiin, että tietenkin olisi voinut tutustua esim. internetin ihmeellisessä maailmassa ensin ko. paikkaan, mutta muun muassa allekirjoittanut oli muutaman päivän nettikatkoksessa, joten... Sitten ajattelimme muuttaa suunnitelmaa ja mennä funicolarilla ylös ja reippailla alas. Hyvä ajatus! Onneksi sinne löysimme tiemme, mutta siinä sitten lippua maksaessani jotenkin ihmeen kummalla korttimasiina imi korttini sisäänsä suostumatta antamaan sitä takaisin. Siinä sitten yritin muistella, että mitäs numeroa olen niille asiakkaille sanonut, kun kortti on hukkunut... Ei tuu mieleen. Onneksi muutaman puhelinsoiton, kirjekuoren avaajan ja virtakatkaisijan jälkeen kone suostui sylkemään sisuksistaan kortin ulos ja tyydyin maksamaan euroilla kyytini. Aurinko siinä vaiheessa paistoi, joten aatelin, että eihän nämä koetukset meitä kaada. Ei ne kaatanutkaan. Selvittiin ylös, juteltiin jopa suomalaisen kanssa huipulla ja lähdettiin kipuamaan takaisin alas.

Maisemia huipulta. 

 Ensimmäinen opaste joka ohjasi meidät metsään.

Yes, I was there too!

Muuten tässä on vietetty rauhallista viikonloppua. Perjantaina kävin SUM naistenjoukkueen kanssa "päättäjäisissä". Voi jos jotain on oppimista täällä päin, niin siinä. Näin lyhykäisyydessään, ensin kävimme juomassa aperitivot Chiasson keskustassa jonka jälkeen suuntasimme johonkin keskelle ei mitään ravintolaan. Noh, kun olimme siinä saaneet juomat eteemme, ilmoitti valmentajakaksikko, että kumpikin lopettaa valmentamisen. Siinä sitten tuli ruoka, söimme ja tämän jälkeen jauhamista joukkueen tulevaisuudesta sellaiset parisen tuntia. Keskustelu oli sinäänsä mielenkiintoista, koska siinä muun muassa käsiteltiin mahdollisia uusia pelaajia (mistä niitä saisi), pelataanko 5 vs. 5 vai 3 vs. 3 sarjassa (täällä on OIKEESTI tollainen 3 vs. 3 sarja) ja minkä väriset pelipaidat ensi kaudella. Että näin. Kyllä väsytti kun tulin kotiin. Tosin eilen illalla katsastin aamusella, että mitä maksaisi äkkilähtö Suomeen. Olin kuullut huhuja, että ampparikuningattaret olisivat valloittamassa vielä tuntematonta paikkaa tarkoituksenaan laittaa kautensa pakettiin. Jouduin kuitenkin tyytymään facebook päivittelyihin, jotka olivat todella köykäisiä. Inan kommentteja kuullessa kuitenkin sain  pienen hymynvirneen kasvoilleni ja ajattelin, että taidan ottaa kirjan kouraan, kuunnella sateenropinaa peiton alla ja todistelin itselleni, että ei sota yhtä naista kaipaa.

Nyt keskityn Suomen jäkispeliä seuraamaan. Itsellänihän kesti hiukkasen aikaa, että ymmärsin olevani ulkomailla ja pystyväni seuraamaan pelejä netistä. Pidetään siis lippu korkealla ja huudetaan kovaa, ei ole minulle ainakaan ongelma!

Sataa sataa ropisee...

Luulin, että kevät tuli. Olin väärässä. Tuli sade. Se kesti viikkoja, kohta tuntuu jo kuukausilta. Vaikka täällä näyttää olevan mitä uskomattomin mäihä välillä kelien kanssa, saattaa yhtäkkiä sade muuttua auringonpaisteeksi ja valitettavasti yhtä nopeasti se keli voi muuttua myös toiseenkin suuntaan.

Melkein voisi todeta, että kiirettä on pitänyt. Pääsiäisen molemmin puolin oli vierailevia tähtiä Suomesta ja Illi piti täällä etätoimistoaan reilun kolmen viikon ajan. On reissattu pohjois Italiassa, käyty laskettelemassa Itävallassa ja tavattu jotain random suomalaisia Luzernissa.

Ihan alkujaan kävimme Illin kanssa siis laskettelemassa St. Antonissa Itävallassa ja tykkäsin kyllä paikasta. Tosin ajelimme torstai iltana kylään pientä serpentiinitietä ja auton lämpömittari näytti lähemmäs nollaa, satoi vetta ja kesäkumit alla, oli vähän hiljaista. Perille kuitenkin päästiin ja oltiin 3 yötä paikanpäällä. Perjantaina vettä tuli hieman, mutta kuten fyysikkomme urheana totesi, "kun sataa vettä, niin jossain tulee lunta". Voin sanoa, että aina se ei allekirjoittaneen mieltä hirveästi lämmittänyt.. Aurinko kuitenkin näytti meille kauniin puolensa ja maisemat vuorien huipuilta oli mahtavia. Tässä muutama...

 Siinä on naama näkkärillä. Kai se tuolla viihtyi?!?

 Itävallasta palattuamme, sain viettää koulussa kerrankin aikaa. Human Resource Management- kurssia piti vieraileva luennoitsija ja kyllä tuntui pitkältä kurssilta, kun melkein viikon istui salissa kuuntelemassa samasta aiheesta. Torstaina saapuikin ensimmäinen satsi suomalaisia, urheat matkailijat Kati ja Henna. Mitä sitä nyt voi odottaa kun kolme naista pääsee reissuun? Hirveästi elämöintiä, valokuvia, viiniä, juustoja... Oho hoh. Siinä oli miespuolisella matkailijalla varmasti sietämistä, mutta hyvinhän se meni, vai mitä tytöt?! :) Matkasimme perhe Passatilla vähän pohjoisessa ja sitten tulimme takaisin etelään, kun kelit ei oikein hellineet. No, pääsiäisenähän voisi kuvitella ihmisiä olevan liikenteessä ja olihan niitä. Tästä osoituksena ruuhka, jossa tunnissa liikuttiin 3 kilometriä ja lopputuloksena yöpaikka Luganossa, jossa kaksi nukkuu sängyssä, yksi maton päällä ja yksi joogamaton päällä. Aamulla ei meinannu enää naurattaa. :D

Kun tyttäret saatettiin lentokentälle, alkoi tietenkin pohdinta mihin seuraavaksi kaksihenkinen perheemme suuntaisi. Päämääräksi valikoitui Andermatt, jossa olin jo aiemmin käynyt Riikan kanssa laskettelemassa. Kelit siellä eivät olleet mitenkään hohdokkaat, mutta tulipahan käytyä. Tosin suuhun alkoi jo nousta laskettelusta se maku, että ei tämä ole yhtään niin kivaa kun sillon helmi-maaliskuussa kun kelit olivat mitä hienoimmat.. Onko vielä pakko lähteä? 

Sittenhän piti jo taas päräyttää Malpensa lentokentälle kun saimme äitin ja isän Suomesta vierailulle. Isällä oli kynnet vähän nysinä ja tupankan mittainen tauko taisi olla heti paikallaan. Suuntasimme takaisin Luganoon ja päivän vietimme kierrellen kaupunkia. Äidin kanssa oli tarkoitus myös patikoida seuraavana päivän viereiselle kukkulalle, Mont Brelle, jonne menee ainakin 1,5 tuntia kävellen. No, ei tarvinut sitten lähteä. Vettä tuli esterin hanurista ja suuntasimme jo puolen päivän jälkeen Milanoon. Tosin teimme pikku pysähdyksen Mendrision Outletissa(!!) .. Keskiviikko illan kohokohtana oli jalispeli Inter-Sienna San Sirolla ja olihan se ihan kiva. Tunnelmaa olisin tosin odottanut hieman enemmän ja istumapaikkoja näytti olevan melkein puolet tyhjillaan. Seuraavana päivänä kiertelimme Milanoa ja kävimme yllättäen Duomon katolla, jossa äiti ja tytär pääsevät näyttämään turistitaitojaan.

Sitten olikin vanhuksilla edessään kotimatka ja meidän perhe palasi tutulle raiteelle Luganoon ja alkoi pohtimaan, että mihinkäs vielä ehditään laskettelemaan. Lauantaina starttasimme sitten aamusta ja otimme suunnaksi St. Moritzin, jossa ilmeisemmin kausi oli jo hiipumaan päin. Paljon ei ollut ihmisiä liikkeellä ja lumikin oli muuttunut paikoittain sohjoksi, mutta kuten fyysikkomme taas kerran pääsi useaan otteeseen toteamaan, kun satoi vettä, että "jossakin tulee tällä hetkellä lunta". Jep. Niin loppui siltä osin tämän perheen laskettelut ja sunnuntaina Illi suuntasi jo aamuisella lentokentälle pikkuisen suksibaginsa kanssa. Itse makasin raatona sängyssä melkein koko päivän yrittäen kerätä voimia seuraaviin koituksiin...

Nyt reilun viikon päivät olen viettänyt täällä tiiviisti koulutehtäviä tehden. Sinäänsä huolestuttavaa on se, että olen menettänyt jo yöuniakin ja tehnyt rutkasti yövuoroja, mutta eniten mua ehkä sieppaa se, että teen kurssin Jyväskylään. No vielä kun jaksaa tänään ja huomenna painaa sen parissa, niin sitten onkin pakko jo tehtävä palauttaa. Tarkoituksena on viikonloppuna rentoutua ja suunnaksi otamme Riikan kanssa Bernin ja sunnuntaina menen analysoimaan Saimaan varmaankin suurimman huivikokoelman omistavan, Henkan kanssa Suomen salibandyotteita Euro Floorball touriin. Täällä siis matka jatkuu, tulisi vaan lämpöiset kelit takaisin ja aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta! Muuta mä en toivo...

Good Feeling

Vai niin se aika on kulunut. Edellinen kirjoitus melkein kuukausi sitten, mikä tarkoittaa sitä, että aika on mennyt täällä nopeaan. Onhan tässä tullut yhtä jos toistakin tehtyä. Taisin jäädä viimeksi siihen, kun olin lähdössä Suomeen juoksentelemaan säbäpallon perään...

Pelit tuli siis pelattua ja yritin vielä saada vähän lisäaikaa Suomen ololleni, mutta onneksi Finnarin "nopeahko" asiakaspalvelu palautti maanpinnalle ja sinivalkoisille siiville suunnitelmien mukaan. Tyydyin kohtalooni ja jo seuraavana viikonloppuna itkin karvaita kyyneleitä, oi miksi minulle kävi näin? Sain seurata facebookin avulla (Kiitos Margelle ja Hennalle!) kutkuttavan jännittäviä otteluita ja lopputuloksena kannuhan nostettiin Ampparikuningattarien toimesta yläilmoihin. Hyvin tehty tytöt!! :D Koska suuttumuksen määrä omaan tilaani oli mitä korkein, päätin lähteä harjoittelemaan tulevaa kautta varten ja vetää kunnon lenkin. Pukeuduin asiaankuuluvasti ja lähdin kirmailemaan intoa täynnä. Askel oli erittäin kevyt, voisin kuvailla jopa liitävä. Sitten tuli hiki, ahdistus, mitä näitä nyt on. Kaiken kruunasi lämpömittari joka kertoi minun pukeutumiseni olevan enemmänkin Suomen ilmastoon sopiva, koska punaiset valot näyttivät +19 ° ja fleece sanoi päälläni, että voit jättää ensi kerralla minut kotiin. Selvä.

Koulua tässä olen parhaani mukaan yrittänyt käydä ja kurssit ovat vaihtelevia. Käyn yhden yrittäjyyden kurssin (Entrepreneurship: Theory and Practice), johon mielenkiinnon tuo melkein joka kerta vierailevat luennoitsijat. Paljon tähän kurssiin kuuluu ryhmätöitä, jossa yllättäen pitää tehdä liiketoimintasuunitelma.. Kurssin vetäjä pitää myös toista kurssia (Management of Small and Medium Enterprises) jossa myös täytyy tehdä liiketoimintasuunnitelma. Vähän samaa asiaa siis, mutta näistä toisaalta ei tarvitse tehdä tenttejä vaan keskittyä enemmänkin ryhmätöihin.

Ehkä paras kurssi tähän mennessä on ollut Banking Strategies, jossa käydään läpi pankkien toimintastrategioita ja pankkien palveluita laajalla skaalalla. Luennoitsijalla on ilmeisemmin pitkä työkokemus ko. alalta ja pidän hänen tavastaan käydä asioita läpi. Jännitystä sain tällä viikolla, kun tentien aikataulut ilmestyivät ja tässä kurssissa tehdään suullinen tentti ja voin sanoa, että ei hajuakaan kuinka se toimii. 

Yksi kurssi vielä odottelee alkuaan, Human Resources Management. Siinä ainakin ennakkotietojen mukaan saa tehdä paljon taustatyötä. Joka kerralle on luettavana kappale luennoitsija kirjasta (tietenkin, siellähän ne parhaat tiedot löytyvät) sekä "suositeltavaa" lukemista artikkeleiden muodossa. Saas nähdä kuinka tytön käy, syteen tai saveen niin ainakin on kokeiltu. 


Näistä jokainen kurssi on 3 ECTS arvoinen, joten tämän mukaan pisteitä tulisi 12, mutta päälle tulee vielä italiankielen opinnot sekä arvon vielä, että ottaisinko yhden rahoituksen kurssin. Opintoja joudun tekemään vielä Jyväskyläänkin, joten olen tässä viime päivinä yrittänyt jopa tehdä sinne suuntaan sitten liiketoimintasuunnitelmia.. Mutta kai tästä jotain voi oppia?! 


Päivät täällä ovat menneet nopeaan ja olen parhaani mukaan yrittänyt jotain liikuntaakin harrastaa, joka nyt viime aikoina on ollut lähinnä salibandya tai laskettelua. Kävin kokeilemassa viime viikolla Laaxin rinteet ja oli mukavaa! :) Ajomatkaa tästä tuli muutama tunti ja rinteitä kyllä riitti laskettavaksi pitemmäksikin aikaa. Tähän mennessä korkein huippu tuli käytyä katsomassa 3000 m ja tietenkin siitä piti ottaa kuva, mutta valitettavasti kuvaan tuli joku random kaveri, pahoittelut siitä.

Keli helli taas laskijoita ja tällä kertaa olin varustautunut aurinkorasvalla( Turvapäällikölle terveisiä), mutta omat kertoimet jäivät kavereiden varjoon, jotka pistelivät poskilleen 50 suojakerrointa. Tartteeko sen oikeesti olla niin korkea?! 

 

Seuraava reissu odottelee ensi viikolla kun saan tänne mieluisan kaverin käymään. Puuppola Suksen henkilökunnasta Ilkka Helenius tulee testaamaan pajan uusimmat sukset ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin mukana hänellä on todennäköisesti myös parit muut välineet. PuSu on laittanut haisemaan sen verran, että välinettä on koko ajan prässissä ja valmiita vermeitä voi  käydä katselemassa esimerkiksi täältä

Lisää kuulumisia taas kun otan aikaa tänne kirjoittamiseen. Siihen asti voikaa hyvin ja pitäkää toisitanne huolta!

 

Let the sunshine!

Koska koulu ei ole vielä täysin käynnistynyt, on täällä ollut hyvin aikaa harrastaa ja matkailla. Viime viikolla korkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit ja voin sanoa, että tykkäsin! Voi sitä hehkutuksen määrää, vaikka paikka ei mikään suuren suuri ollutkaan. Suomen kumpuihin verrattuna kuitenkin korkeutta oli tarpeeksi ja kovasta jäästä ei ollut tietoakaan rinteessä. Olin laskemassa kolmen muun vaihtarin kanssa ja kävimme Splügenissä, johon oli sellainen tunnin ajomatka Luganosta. Tässä hieman maisemia..

Suksi siis luisti hyvin, mutta keli olisi voinut olla aurinkoisempi. Tosin meille kävi vähän hassusti kun eihän sitä nyt tule ajateltua, että aurinko voisi kuitenkin pilvien läpi paistaa. Illalla peilistä katsoikin takaisin punaisen nenän ja poskipään omaava henkilö joka ihmetteli, että miten ihmeessä tämäkin on oikein mahdollista. Kun ei nyt vaan tullut mieleen...

Muuten on tullut viikon aikana harrastettua hieman salibandya niin pelaajana kuin katsojanakin. Sunnuntaina kävimme katsomassa SUM:n (Sportiva Unihockey Mendrisiotto) miesten peliä, joka oli...öö... mielenkiintoista. Joukkueesta löytyy suomalaisväriä niin kentältä kuin penkin päästä ja ehkä sinivalkoiset erotti teknillisesti kentältä, ainakin näin omasta mielestäni. Voitolla joukkue varmisti sarjajohdon ja kyllä siellä kuohuvia kannettiin pukukoppiin ja vessapaperirullat lentelivät pelin jälkeen kentälle.

Itse kävin myös kokeilemassa pitkästä aikaa kuinka se maila sopii käteeni ja kävin edellä mainitun seuran naisten mukana harjoittelemassa. Joukkueessa on paljon ikä- ja tasoeroja ja harjoitteluolosuhteet on melkolailla samaa laatua mitä Jyväskylässä. Suuriin saleihin ei ole mitään asiaa ja pienillä kentillä yritetään sählätä se minkä ehditään. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen, että on paikka jossa voi käydä pelailemassa ja samalla pääsee vähän haastamaan omaa italiankielen taitoa.

Matkailu avartaa ja kävimme Riikan kanssa lauantaina Milanossa piipahtamassa päiväseltään. Yllättäen sielläkin oli vielä karnevaalit menossa ja täytyy todeta, että onneksi tulee pääsiäinen, niin pääsee noista karnevaaleista jo eroon. Porukkaa oli siis yhtä paljon kun Kolmikulmassa Jyp:n voittojuhlissa ja tietenkin sitä yrittää painaa vastapalloon karnevaalikansan kanssa. Samaan syssyyn siellä oli vielä jotkut muotihörhöt liikenteessä, niin yritä nyt siinä näyttää viehkeältä 160 senttisenä tennareissa ja sporttisissa aurinkolaseissa. Jep. Tulomatkalla kuitenkin helpotettiin Riikan kanssa elämäämme nauttiessa paikallisjunan 1. luokasta 2. luokan hintaan. Matka oli muutenkin mitä suotuisin, monine matkalippuineen ja niiden hukkumisineen. Voin suositella Milanoa kaikille.

Huomenna hyppään Finnairin siiville ja tulen tekemään pikavisiitin Suomen kamaralle. Kuka hullu nyt jättäisi salibandyn 1. divisioonan karsinnat väliin ja sekä unohtumattoman pelireissun! Lisää kuulumisia siis taas tiedossa, jahka jotakin vain tapahtuu.

Maassa maan tavalla

Ciao!
 Edellisestä viestistä on jo jonkin aikaa. Jotenkin tämä aika alkaa täälläkin vain pikku hiljaa menemään etiäpäin ja varsinkin muutamat edelliset päivät ovat olleet ohjelmaa täynnä. Kahden viikon kielikurssista on nyt selvitty, joten ensimmäiset opintopisteet hankittu. Olen ajatellut jatkaa italian opintoja, joten jatkossa kerran viikossa käyn 1,5 tuntia luennoilla istumassa. Muutenkin tässä on joutunut viime aikoina miettimään mitä kursseja haluaisi käydä ja tarjontaa täällä on kyllä ihan kiitettävästi. Normaalisti yliopistolla seurataan valmiiksi tehtyä opintosuunnitelmaa, jossa ei tarvitse opiskelijoiden miettiä itse lainkaan mille kursseille menisi. Meillä Erasmus opiskelijoilla on taas siitä mielenkiintoinen asema, että voimme valita kursseja eri tiedekunnista.

Torstaista lähtien meillä on ollut täällä "ohjattua" toimintaa kun kaikkien vaihtareiden pitäisi olla jo paikan päällä. Ohjelmassa on ollut elokuvailtaa, yhdessä hengailua ja ehkä tähän mennessä kaikista suurimmat karnevaalit, joissa olen koskaan ollut. Karnevaalit järjestettiin Bellinzonassa ja ne kestävät melkein viikon, jolloin ihmiset pukeutuvat mitä uskomattomimpiin asuihin. Jos oikein ymmärsin, karnevaaleja järjestetään 5-7 viikkoa ennen pääsiäistä, jolloin saa juhlia oikein kunnolla ja karnevaalien jälkeen aloitetaan valmistautuminen pääsiäiseen hiljentymällä. Tarkempaa tietoa karnvaalien historiasta ei nyt valitettavasti ole antaa, mutta ympäri maan niitä järjestetään ja nimenomaan pukeutuminen on suuressa osassa. Lauantaina kun olimme paikan päällä, ohjelmassa oli muun muassa parhaan orkesterin valinta. Oli hienon näköistä, kun kunnon pumppu jamitteli asuissaan ja ihmiset ympärillä tanssi.

Olen myös ehtinyt jo kerran käydä paikallisissa salibandytreeneissä ja teki ihan hyvää käydä vähän juoksentelemassa enrgiaansa. Naisten joukkueen löysin Mendrision kaupungista ja he pelaavat ehkä Suomen mittapuulla 3. tai 4. divaria. Sinäänsä pelaaminen oli helppoa, koska kaikki harjoitteet mitä tehtiin oli aika simppeleitä. Jos vertaa Suomen tasoon, liikettä oli kyllä koko ajan, mutta esimerkiksi mailatekniikka kaipaisi ehkä "hieman" vielä treenaamista. Harjoitukset pidettiin melkeinpä samanlaisissa olosuhteissa mitä Jyväskylässä on totuttu, joten pieni kenttä ei minulle tuottanut kovinkaan suurta ongelmaa. Seuraavaksi olisikin tarkoitus hankkia maila täältä jostakin mistä löydän ja yrittää treenata vielä vähäsen ennen Suomessa olevia karsintapelejä (eikö vaan O2:n naiset?!?!). Saattaa siis olla, että tulen Suomessa piipahtamaan muutaman viikon päästä, kuka sitä nyt hyvät pelit haluaisi jättää välistä??!

Tällä viikolla ohjelmassa olisi Alppien korkkausta ja viikonlopuksi pitäisi jotakin kehitellä. Täällä kun ei tapahdu sunnuntaisin juurikaan mitään eikä mikään paikkakaan ole auki. Viime sunnuntaina kävimme Mendrisiossa suuressa outletissä, Foxtownissa. Siellä päivä hyvin vierähti ja muutama täsmäisku tuli tehtyä. Ihan kun en olisi siitä kerrasta saanut tarpeeksi, menin sitten myöskin toisen kerran käymään siellä torstaina ostamaan lasketteluhousut. Että kaikkea sitä täällä tulee osteltua... :D

Muutenkaan ei pitäisi olla säiden puolesta valitettavaa. Ensi viikolle on luvattu jopa +23 astetta perjantaille, mutta tais Jyväskyläänkin luvata jotain +1. Että nautitaan nyt helteistä ja ei muuta kun pandarusketusta hakemaan!