Let the sunshine!

Koska koulu ei ole vielä täysin käynnistynyt, on täällä ollut hyvin aikaa harrastaa ja matkailla. Viime viikolla korkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Alpit ja voin sanoa, että tykkäsin! Voi sitä hehkutuksen määrää, vaikka paikka ei mikään suuren suuri ollutkaan. Suomen kumpuihin verrattuna kuitenkin korkeutta oli tarpeeksi ja kovasta jäästä ei ollut tietoakaan rinteessä. Olin laskemassa kolmen muun vaihtarin kanssa ja kävimme Splügenissä, johon oli sellainen tunnin ajomatka Luganosta. Tässä hieman maisemia..

Suksi siis luisti hyvin, mutta keli olisi voinut olla aurinkoisempi. Tosin meille kävi vähän hassusti kun eihän sitä nyt tule ajateltua, että aurinko voisi kuitenkin pilvien läpi paistaa. Illalla peilistä katsoikin takaisin punaisen nenän ja poskipään omaava henkilö joka ihmetteli, että miten ihmeessä tämäkin on oikein mahdollista. Kun ei nyt vaan tullut mieleen...

Muuten on tullut viikon aikana harrastettua hieman salibandya niin pelaajana kuin katsojanakin. Sunnuntaina kävimme katsomassa SUM:n (Sportiva Unihockey Mendrisiotto) miesten peliä, joka oli...öö... mielenkiintoista. Joukkueesta löytyy suomalaisväriä niin kentältä kuin penkin päästä ja ehkä sinivalkoiset erotti teknillisesti kentältä, ainakin näin omasta mielestäni. Voitolla joukkue varmisti sarjajohdon ja kyllä siellä kuohuvia kannettiin pukukoppiin ja vessapaperirullat lentelivät pelin jälkeen kentälle.

Itse kävin myös kokeilemassa pitkästä aikaa kuinka se maila sopii käteeni ja kävin edellä mainitun seuran naisten mukana harjoittelemassa. Joukkueessa on paljon ikä- ja tasoeroja ja harjoitteluolosuhteet on melkolailla samaa laatua mitä Jyväskylässä. Suuriin saleihin ei ole mitään asiaa ja pienillä kentillä yritetään sählätä se minkä ehditään. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen, että on paikka jossa voi käydä pelailemassa ja samalla pääsee vähän haastamaan omaa italiankielen taitoa.

Matkailu avartaa ja kävimme Riikan kanssa lauantaina Milanossa piipahtamassa päiväseltään. Yllättäen sielläkin oli vielä karnevaalit menossa ja täytyy todeta, että onneksi tulee pääsiäinen, niin pääsee noista karnevaaleista jo eroon. Porukkaa oli siis yhtä paljon kun Kolmikulmassa Jyp:n voittojuhlissa ja tietenkin sitä yrittää painaa vastapalloon karnevaalikansan kanssa. Samaan syssyyn siellä oli vielä jotkut muotihörhöt liikenteessä, niin yritä nyt siinä näyttää viehkeältä 160 senttisenä tennareissa ja sporttisissa aurinkolaseissa. Jep. Tulomatkalla kuitenkin helpotettiin Riikan kanssa elämäämme nauttiessa paikallisjunan 1. luokasta 2. luokan hintaan. Matka oli muutenkin mitä suotuisin, monine matkalippuineen ja niiden hukkumisineen. Voin suositella Milanoa kaikille.

Huomenna hyppään Finnairin siiville ja tulen tekemään pikavisiitin Suomen kamaralle. Kuka hullu nyt jättäisi salibandyn 1. divisioonan karsinnat väliin ja sekä unohtumattoman pelireissun! Lisää kuulumisia siis taas tiedossa, jahka jotakin vain tapahtuu.